Kaksi kuukautta Suomessa meni hujauksessa töiden sekä perheen ja ystävien tapaamisen merkeissä. Matkan varrelle mahtui lukuisia hienoja hetkiä, joista teki ehkä vielä hienompia kesän aikana tullut tieto siitä, että eloni ulkomailla ei tältä haavaa päätykään, kun Budapestin-reissu on aikanaan joulukuussa ohitse. Mutta nyt olen kuitenkin taas täällä ja tuntuu siltä, kuin välillä en olisi poissa ollutkaan. Silti pieni haikeus siitä, että Suomen kesä on jälleen ohitse, on läsnä. Siksi pieni nostalgisuus vielä sallittakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti