20.10.2013

Szimpla kert: juhlia ja luomuruokaa

Budapest on huikea kaupunki myös mitä tulee yöelämään ja yksi sen erikoisuuksista ovat niin sanotut rauniobaarit. Rauniobaareja on perustettu kaupunkiin 2000-luvun alusta alkaen. Usein ne sijaitsevat vanhoissa, jo kertaalleen hylätyiksi ja purettaviksi tuomituissa tehdasrakennuksissa ja kerrostaloissa sekä niiden sisäpihoilla. Paitsi mainioita illanviettopaikkoja, ne toimivat usein myös kulttuurikeskuksina, kahviloina, ja mitä milloinkin. Talveksi moni rauniobaari sulkee ovensa, mutta osa pysyy auki joko kokonaan tai osittain.



Yksi tunnetuimmista rauniobaareista on Szimpla kert, joka sijaitsee seitsemännessä kaupunginosassa Kaczinsky utin varrella. Se on rakennettu vanhaan tehdasrakennukseen, josta ei ole kauheasti jäljellä. Sivustoilla on kahdessa kerroksessa pieniä huoneita ja keskellä on piha-alue, jossa voi istuskella vanhoissa trabanteissa tai pöytien äärellä. Szimpla on auki oikeastaan aina. Iltaisin se on täynnä juhlijoita, päivisin siellä voi juoda kupillisen kahvia ja nauttia boheemin humoristisesta ympäristöstä. Ilmapiiri on yleensä todella välitön ja asiakaskunta sekä iältään, kansallisuudeltaan että tyyliltään todella laidasta laitaan. Satunnaisia lihatiskihetkiä lukuun ottamatta Szimpla on yksi suosikkipaikoistani iltaisin. (Jotakin sen suosiosta kertonee sekin, että omistajat ovat avanneet Szimplan myös Berliiniin. Voin hyvin kuvitella, että vastaava tyyli vetoaa sikäläisiin. Pitää itsekin käydä seuraavan kerran katsomassa, pärjääkö saksalainen versio vertailussa!)



Szimpla kertissä järjestetään joka sunnuntai markkinat. Niillä lähiseudun maanviljelijät ja muut myyvät vihanneksia, hedelmiä, säilykkeitä, juustoja ja mitä milloinkin. Markkinat ovat mainio tapa viettää rentoa sunnuntaipäivää maistellen myytäviä tuotteita, tehden ostoksia, syöden myöhäistä aamiaista ja juoden kahvia. Istuskelimme porukalla hälinää katselemassa ja ostimme päivän ruokatarvikkeita. Suunnittelin itse, että voisin hyvin viedä tuonne joku päivä kotitoimistoni. Kenelläkään kun ei näytä olevan kiire minnekään edes silloin, kun väkeä on paljon.



 



10.10.2013

Toinen blogi hautausmaalla


Perustin aikoja sitten ystäväni kanssa blogin nimeltään Hilpeä maailmanloppu. Se on ollut pitkään aivan huningolla, mutta koska viimesunnuntainen hautausmaakävelyni sopii sen aihepiiriin erinomaisesti, päätin kaivaa sen naftaliinista. Käykäähän siis lukemassa Budapestin suurimmasta ja kauneimmasta hautausmaasta!

6.10.2013

Párisi udvar

Yksi hienoimmista lähistön taloista on mielestäni ehdottomasti Brudern-has, josta näkyi vilaus jo aiemmassa "Kaunis kaupunginosa" -postauksessani. Jo viime keväänä panin myös merkille, että sen alakerrassa on Párisi udvar -niminen (Pariisilainen arkadi tjsp.) vanha kaarikäytävä ja kauppakuja, joka oli kuitenkin tuolloin aina harmillisesti kiinni. Takorautaisiin verkko-oviin jäi varmaan sormen- ja nenänjälkeni! Viime aikoina ovet kauppakujalle ovat kuitenkin olleet auki, ja olen käynyt siellä muutamaan kertaan tunnelmoimassa – viimeksi jopa kameran kanssa. Ovi on kuin portti toiseen maailmaan ja toiseen aikaan, yhtäkkiä sitä tuntee olevansa vähintäänkin jossakin film noir -elokuvassa!



Bélvárosin säästöpankki sai tontin haltuunsa vuonna 1907 ja järjesti arkkitehtuurikilpailun uudelle pääkonttorilleen. Lopulta rakennuksen suunnittelijaksi valittiin saksalaissyntyinen Henrik Schmahl. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1909 ja saatiin päätökseen vuonna 1913. Rakennus on ollut kalleimpia, ellei kallein, tuohon aikaan Budapestissa rakennettu, ja joidenkin huhujen mukaan arkkitehti olisi tehnyt itsemurhan ylitettyään budjetin moninkertaisesti. En kyllä tiedä, onko tässä mitään perää. Joka tapauksessa rakennus on koristeellisuudessaan suorastaan yletön. Tyylillisesti siinä on venetsialais- ja goottilaisvaikutteita, sisältä löytyy niin mosaiikkilattiaa kuin suunnaton lasikupolikin.

Alun perin rakennuksessa oli siis alakerrassa tämä Párisi udvar -niminen kauppakuja, ja yläkerrat olivat toimitiloja. Nykyään siellä on asuntojakin, ja luulisin näin olleen rakennusvaiheessakin. Valitettavasti kerroksiin ei pääse. Alakerran kauppakuja on lähes tyhjä; vartija istuu yhdessä kulmassa, ja yhdessä kojussa taitaa olla valuutanvaihtoliike. Muuten tunnelma on pysähtynyt ja unohdettu. Rakennuksen edessä kulkevaa katua remontoidaan tällä hetkellä varsin perusteellisesti. Voi vain toivoa, että sen jälkeen kauppiaat taas löytäisivät paikan samoin kuin asiakkaat.










Lisää kuvia rakennuksen sisältä löytyy täältä.